In finnish: Ruska-ajelu Geilossa

Saan autokyydin Tuvaan, joka sijaitsee noin 1300 metrissä. Kello on puoli yhdeksän aamulla ja lämpötila +4. Päiväksi on luvattu kuitenkin +14 astetta, joten jätän talviajokengät suosiolla vielä kotiin. Hätäpäissäni pakkaan reppuun kuitenkin neopreenisuojat ja laitan jalkaan coretexsukat.

Lenkki alkaa teknisellä nousulla kapeaa singletrackia. Vaikka liike lämmittää puskee tunturituuli sen verran, että vaihdan ajohanskat hiihtohanskoihin ja laitan ohuen pipon päähän. Viikko sitten täällä satoi jo lunta ja paikallinen vohvelikahvila sulki ovensa kesäkaudelta. Tie on ollut auki kesäkuun lopusta ja sillä ajaminen loppuu ensimmäisiin lumisateisiin, jotka täällä saattavat alkaa syys-lokakuussa koska tahansa. Olen onnellinen päästessäni vielä Tuvaan. Alkurykäyksen jälkeen ylämäki loivenee ja ylitän joen, joka keväällä virtaa vuolaana, mutta on nyt helppo ylittää. Nousu jatkuu 1376 metriin kohoavalle Ustetindenille. Käyn kurkkaamassa siellä maisemia ja syön baananin keventääkseni repun painoa.

Ustetindeniltä alkaa pitkä lasku Ustaosetin kylään. Alku on erittäin hauskaa semiteknistä pätkää, kunnes polku alkaa muistuttamaan enemmän puron pohjaa jota reunustaa 1,5 metriset tunturipuskat. Oman lisämausteensa tuovat pienen jumppapallon kokoiset kivet. Alamäkitunkkauksen nöyryyttävyyttää laskee muisto edellisestä kerrasta tällä polulla, kun tunkkasin sitä ylöspäin välillä pyörää harteilla kantaen. Ainakin tunkkaus on kevyempää näin alamäkeen. Lopussa polku on taas ajettavampaa.

Näkymä Ustetindeniltä.

Lasku Ustetindeniltä Ustaosetiin.

Saavun Ustevatnetin järven rantaan ja jatkan pienen pätkän asfalttitietä Ustaosetin kaupalle. Sen takana levittäytyy yksi Norjan ensimmäisistä mökkikylistä, jonka loma-asunnot ovat tiukasti oslolaisten ja bergeniläisten sukujen omistuksessa. Ympärivuotisia asukkaita Ustaosetissa on vain 23. Pysähdyn hiekkatien varteen syömään sämpylän ennen pitkää nousua. Hiekkatien päästä lähtee kapea vaelluspolku, joka on osin ajettavaa ja osin tunkattavaa. Puolivälissä nousua hiki nousee pintaan kunnolla ja jengi painelee ylös shortseissa ja t-paidoissa. Revin coretexsukkani pois jalasta ja vaihdan tavalliset. Nauran huomatessani, että minulla on yhä pipo päässä.

Vihdoin pääsen ylängölle, josta alkaa hauska kumpuileva lasku Prestholtseterille. Väkimäärä kasvaa polulla, mutta lopullinen järkytys tulee vastaan Prestholtseterillä. En ole koskaan nähnyt täällä näin paljon autoja ja ihmisiä. Kaikki haluavat kiivetä sherpojen tekemiä portaita ylös. Kiihdytän ihmisjoukon ohi ja olen pian taas yksin polulla. Yhtään maastopyöräilijää ei poluilla tule vastaan koko 5 tunnin lenkillä.

Matka jatkuu yhtä alueen hienoimmista polkupätkistä Tuftelian vesiputoukselle. Ruska on täällä komeimmilllaan. Loppulasku seiskatien varteen on irtokivinen hiekkaränni, jossa jarrupalat käryävät. Paree silti jarruttaa sillä mäen alla on Oslon ja Bergenin välinen rautatie.

Ylitän seiskatien ja loppupätkä on suomimetsää muistuttava kapea polku, joka päättyy Ustedahlsfjord järven rantaan. Rullailen hiekoitettua kuntoilureittiä kotiin ja saan haukut kävelijältä, kun pyörässäni ei ole soittokelloa. Järvi on aniharvoin näin tyyni ja olen onnellinen vietettyäni päivän maastopyöräillen.

Haluaisitko sinä näihin maisemiin maastopyöräilemään? Lost Fox guiding järjestää ensi kesänä suomalaisille ohjatun mtb-viikon Geilossa, Golsfjelletillä ja Nesbyenissä.

Tuftelian väriloisto.

Ustedalsfjorden harvinaisen tyynenä.