In Finnish: Mitä passissasi lukee?
Slaatta Skisenter suljettiin 13.maaliskuuta koronavirusepidemian vuoksi ja keskus pysyy kiinni koko loppukevään 2020.
Olen asunut nyt 3,5 vuotta pienessä tunturikylässä Etelä-Norjassa. Geilo kuuluu Hollin kuntaan, joka sijaitsee Oslon ja Bergenin välisen junaradan puolivälissä. Osloon on täältä matkaa 220km ja Bergeniin 245km. Geilon rautatieasema sijaitsee 800 metriä merenpinnan yläpuolella ja kylän vieressä nököttävän Hallingskarvetin tunturiylängön korkeimmat kohdat kohoavat 1900 metriin. Ei siis ihme, että aikanaan tänne päätettiin rakentaa Norjan ensimmäinen laskettelukeskus. Silti maastohiihto on se, joka tuo kylään väkeä.
Geilo on täpötäynnä oslolaisten ja bergeniläisten omistamia vapaa-ajan asuntoja. Pääsiäinen on Norjassa sesongeista suurin ja kaunein. Joidenkin mielestä ehkä myös kauhein. Hollin kunnassa asuu vakituisesti 4500 ihmistä, mutta pääsiäisen aikaan kunnan alueella on havainnoitu 35 000 matkapuhelinliittymää. Pääsiäisen jälkeen kylä hiljenee kuin kuoliniskusta. Täällä on kolme eri ruokakauppaa, mutta yhden niistä kassalla joutuu hiljaisena aikana soittamaan kelloa, jotta kassavirkailija tulee paikalle. Nyt niitä kelloja soitetaan kirkossa.
Hollin kunta loistaa surullisissa tilastoissa. Asukaslukuun suhteutettuna täällä on Norjan eniten koronavirustartuntoja. Huhtikuun kuudes päivä niitä oli 46 ja yksi tartunnan saaneista on kuollut. Epidemian alkuvaiheessa Norjan hallitus sääti lain, jonka mukaan norjalaisilla ei ole lupaa matkustaa mökeilleen eri paikkakunnalle kuin millä he ovat kirjoilla. Korkeintaan päiväksi mökille saa mennä tuuppaamaan lumet katoilta tai tyhjentämään jääkaapin, mutta yöpyä ei saa. Paikkakunnan hotellit ovat kiinni ja yhteen niistä muutettiin 20 tervettä vanhainkodin asukasta, jotta kylään saatiin sairaalavuoteita koronahoidettavia varten. Hollin kunnan asukkaista 20 prosenttia on työttöminä. Jonkun tilaston mukaan 4500 asukkaasta 2200 on töissä matkailualalla ja tuhat lisää välillisesti. Tässäkin tilastossa kunta keikkuu kansallisen tilaston kärkipaikalla, vaikkei haluaisi.
Valaisimme Slaattan hiihtokeskuksen mäen 5.4.2020.
Työskentelen hiihdonopettajana neljättä kautta Slaattan hiihtokeskuksessa. Työyhteisömme on pieni ja keskus perheyrityksen omistama. Kahden omistajan talot ovat keskellä rinnealuetta ja toisen talon osa kivijalasta on peräisin 1800-luvulta. Sompahissit eivät ole uudenkarheita, eikä alueelle ole tehty jätti-investointeja tai suurimittaista modernisointia, vaikka sen lähistöllä komeilee hulppeita loma-asuntoja. Slaatta sopisi hyvin museofilmiin hiihtokeskuksista, mutta samaan aikaan siellä pyritään pyörittämään kunnianhimoista hiihtokoulua. 70 prosenttia hiihtokeskuksen asiakkaista tulee vuosi vuoden jälkeen takaisin. Yhden hollantilaisperheen tyttö hiihtokouluryhmässäni kertoi käyneensä Slaattassa yhdeksän kertaa. Tytöllä oli ikää 14-vuotta. Hän oli myös osallistunut hiihtokouluun jokaisena talvena.
Vakituisia hiihdonopettajia oli Slaattassa tällä kaudella seitsemän. Hiihtokoulun pieneen kokoon nähden kansallisuuksien kirjo on hieno: Tanska, Norja, Suomi, Ruotsi, Ranska ja Skotlanti. Kun olin yliopistosta vaihto-opiskelijana Kanadassa vuonna 2002 minua kummastutti, kun kanadalaiset opiskelukaverit saattoivat käyttää termejä ”te eurooppalaiset” tai ”te skandinaavit”. En edelleenkään tiedä lasketaanko suomalaisia niinkään skandinaaveiksi, mutta koen tänä päivänä olevani hyvinkin eurooppalainen ja pohjoismaalainen. Kun edellisen kerran lensin Helsingistä Osloon olin ajatuksissani suuntaamassa kotimaan lentojen viittaa kohden.
Minulle on se ja sama mistä työkaverini tulevat. Aivan huikeita tyyppejä he ovat. Jokaisen kauden jälkeen on ollut haikea olo. Vaikka kroppa on ollut väsynyt, ei suksia olisi halunnut viedä nurkkaan. Nyt koronauutinen katkaisi hiihtokoulukauden ennen keväthuipennusta. Meistä eurooppalaisista tai skandinaaveista tuli epämääräinen sesonkityöläisten joukko. Moni mietti pitkään, voiko jäädä maahan. Voiko täältä löytää töitä ja jos töitä ei löydä pitääkö palata kotimaahansa sen vuoksi, että terveydenhuolto olisi jossain turvattu.
Yhtäkkiä sillä oli suuri merkitys minkä maan nimi passissasi lukee ja mitkä säännöt juuri sinua koskevat. Onko sinulla pysyvä maassaololupa Norjassa vai oletko täällä vain käväisemässä. Ranskalainen työkaverini päätti jäädä Norjaan toistaiseksi, mutta hänellä ei ole mitään asiaa tyttöystävänsä luokse Saksaan Ranskan passilla, ilman että hän olisi menossa töihin Saksaan terveydenhoitoalalle. Vain jos pari olisi naimisissa hän voisi matkustaa ja jäädä nyt Saksaan. Tanskalainen työkaveri vuokrasi auton 800 eurolla päästäkseen palaamaan kotimaahansa. Se on kausityöntekijälle järisyttävä rahasumma.
Minulla on vuoden aikana ollut kuusi eri työnantajaa. Tällä hetkellä yhdelläkään niistä ei ole tarjota töitä. Olin suunnitellut matkustavani Suomeen siskon pojan ylioppilasjuhliin toukokuussa. Näillä näkymin Suomen rajat pysyvät kiinni vielä pitkään, kuten Norjankin. Olen käynyt Suomessa viimeksi heinäkuussa. Silloin oli myös edellinen lomani. Maailmantilanteeseen nähden aika minimaalisia murheita.
Toivon, että kun korona-aika menee ohi ihmiset uskaltavat yhä matkustaa. Kenties sompahissi Etelä-Norjassa voi olla houkuttelevampi vaihtoehto, kuin täyteen ahdetut gondolihissit alpeilla. Ehkä kaikilla ei ole enää niin kiire, etteikö matkaan ehtisi käyttää muutaman päivää enemmän, niin että sen voisi lentämisen sijasta toteuttaa laivalla ja junalla. Ehkä muutama neliö vähemmän riittää uusien loma-asuntojen rakennussuunnitelmiin. Jos jatkossakin oltaisiin eurooppalaisia, sen lisäksi että ollaan suomalaisia.
Ja jos pääsisi vielä mökille saunaan.
Hollin kunnan väkimäärä kymmenkertaistuu yleensä pääsiäisen aikaan, mutta tänä keväänä kylä muuttui kummituskyläksi toukokuun sijaan jo maaliskuun puolivälissä, kun ulkopaikkakuntalaisilta kiellettiin matkustaminen mökeilleen.